lauantai 28. maaliskuuta 2015

Liebster Award

Elisabet Addams antoi minulle tällaisen haasteen, kiitoksia!


Haasteen ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

Vastaukseni:

 1. Mikä on suosikkiherkkusi?

Suklaa! Ja avokado! Ja tee.



 
2. Oletko enemmän aamu- vai yövirkku?

Yö, ehdottomasti! Tai en mä yleensä hirveen myöhään valvo. Parhaimmat inspiraatiot iskee kuitenkin aina silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Aamut tykkään ottaa tosi iisisti. En ole hyvä heräämään aikaisin.
3. Mikä on paras lukemasi kirja?

Voi apua... Nuorempana Harry Potterit olivat lemppareitani. Ne ovat kyllä edelleen hyviä. Tykkään paljon Nick Hornbyn, William Burroughsin, Hunter S. Thompsonin, Haruki Murakamin ja Allen Ginsbergin kirjallisuudesta. Myös Linnunradan käsikirja liftareille ja Shantaram puhuttelee, sekä Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, sekä Tikli. Ja Ennen päivänlaskua ei voi!! Liikaa hyviä kirjoja maailmassa, että voisi valita vain yhden!



4. Tykkäätkö käydä museoissa?

Tykkään. Riippuu toki näyttelystä. Moderni taide puhuttelee enemmän.

5. Minkä vaatteen ostit viimeksi?

Tilasin äskettäin Vansit, koska edelliset tennarit on niin puhkikuluneet.
 
6. Mikä innosti sinut bloggaamaan?

Varmaan aika paljon ystäväni Meerin blogi ja se, että aloitin opiskelemaan ompelua. Ajattelin, että pistäisin tänne esille kaikkia tekemiäni juttuja, mutta tää on kyllä sitten suuntautunut enemmän kaikkialle muualle. Bloggaaminen inspiroi mua valokuvaamaan ja saan siitä paljon iloa.


7. Toimitko impulsiivisesti vai suunnitelmallisesti?

 Riippuu kyllä tosi paljon tilanteesta. Tykkään toimia impulsiivisesti, mutta välillä joitain juttuja saatan miettiä liikaakin. Intuitiota kyllä useimmiten seuraan.

8. Miten kuvailisit tyyliäsi?

Kokeileva, koristeellinen, vaihteleva, värikäs.

9. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Enter The Void
 

10. Pidätkö salmiakista?

Ei ole mitään sitä vastaan, mutta harvoin syön. Salmiakkilakritsijäätelö on kyllä ihanaa.

11. Minne haluaisit matkustaa?

Lukemattomiin paikkoihin. Intiaan, Vietnamiin, Japaniin, Kambodžaan, Laosiin, Nepaliin ja Thaimaahan uudelleen, Amerikkaan, Itä-Eurooppaan... Maailma on täynnä ihmeteltävää.

Keksimäni kysymykset:
1. Mikä on yksi tulevaisuuden unelmasi
2. Millaisesta musiikista pidät?
3. Mikä eläin olisit, jos et olisi ihminen?
4. Kuinka paljon aikaa käytät bloggaamiseen?
5. Minne matkustaisit nyt, jos pystyisit teleporttaamaan nyt minne vain?
6. Entä mihin aikaan matkustaisit, jos sinulla olisi aikakone?
7. Millainen on mielestäsi täydellinen päivä?
8. Mikä on paras puolesi?
9. Mitä haluaisit muuttaa maailmassa?
10. Valitsisitko mielummin kyvyn lentää vai elää syvällä meressä?
11. Uskotko karman lakiin?

 Kysyn nämä 11 kysymystä näiden blogien kirjoittajilta:

Kaunis Kameleontti
Barnan kaa
Moon Shaped Little Box
Ence Boo
Stay Spooky

tiistai 24. maaliskuuta 2015

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Erityisherkkyydestä ja Onnellisuudesta

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on nää viime vuodet olleet mulle kasvun aikaa (ja tää kuluva vuosi nyt etenkin). Tuntuu, että ymmärrän itseäni jatkuvasti paremmin ja hyväksyn myös huonot puoleni.


Olen hiljattain ymmärtänyt olevani
Erityisherkkä. Miten paljon tämä tieto helpottaakaan elämääni! Kuin jokin taakka ois nostettu mun sydämeltä. Olen ehkä vähän outo ja oloni toisinaan ulkopuolinen ja jotkut asiat on mulle vaikeita enkä ole tiennyt miksi. Nyt kuitenkin ymmärrän, ettei mussa ole mitään vikaa. Aistin herkemmin kuin suurin osa ihmisistä ja aistimukseni ja ympäristö vaikuttavat muhun enemmän. Nämä ovat vain ominaisuuksiani, jotka johtuvat tästä hermostollisesta tilasta, joka on n. 15-20% ihmisistä. Me herkät emme ole yksin. (Voit tehdä erityisherkkyystestin täällä.)



Tähän kaikkeen liittyy niin ihania puolia! Fiilistelen maailmaa ja näkemääni, kuulemaani ja kokemaani todella paljon ja se tekee mut onnelliseksi. Saan älyttömän vahvoja tuntemuksia kauniista maisemista tai musiikista ja havainnoin ympäristöäni tarkasti. Huomaan tylsässäkin katumaisemassa ne kauniit vesilammikoissa tanssivat katulamppujen valot ja varjot ja pysähdyn keskittymään näihin hetkiin. Luonnosta saan tosi paljon voimaa. Luultavasti visuaalisuuteni johtuu ainakin osittain siitä että olen HSP (highly sensitive person). Koen myös vahvaa empatiaa, ja jossain oli kivasti kuvailtu että tämän voi nähdä supervoimanaan. Toki se aiheuttaa minulle myös paljon maailmantuskaa.

Kykenen kokemaan rajatonta toisinaan ekstaattista iloa ja onnellisuutta ja pienet asiat tekevät minut onnelliseksi. Tässä eräskin päivä ilostuin niin suunnattomasti, että hihkaisin ääneen, kun näin kaupassa kauniin persikan väristä Jaffaa ja iloinen fiilis jatkui koko päivän. :D

Aurinko kultaa seinille mielestäni henkeäsalpaavan kauniita valoja ja varjoja.



Toki tälläkin asialla on kääntöpuolensa. Kuormitun todella helposti ja ympäristö voi myös imeä energiani aivan tyhjiin. Välillä arkiaskareistakin selviytyminen ja vaikka siivoaminen tuntuvat mulle ylivoimaisen vaikeilta. Uuvun helposti ja stressaannun siitä, että on niin paljon tehtävää. On ollut vaikeaa elää tän asian kanssa, kun en ole tiennyt mistä se johtuu. Olen ihmetellyt miksi en jaksa ja ahdistunut pahasti, koska olen kiinnostunut niin monista asioista ja tuntuu pahalta kun en jaksa paneutua kaikkeen. Jos käyn koulussa tai kokopäiväisesti töissä, en jaksa vapaa-ajalla paljoa. Tällöin kotini pääsee epäsiistiksi ja ahdistun siitä niin paljon että tuntuu mahdottomalta edes ryhtyä siivoamaan kun ei tiedä mistä aloittaa. Liika tavaran määrä ahdistaa ja vie voimia, olen siis pikkuhiljaa koittanut karsinut tavaroita pois (mikä on todella väsyttävä prosessi itsessään). Olen aika sosiaalinen ihminen, mutta ihmisten kanssa oleminen myös kuluttaa voimiani ja välillä tarvitsen yksin olemista ladatakseni akkuni. Ärsyynnyn myös heti jos vaikka äitini on kysellyt minulta koulutusasioista ja nyt jälkikäteen käytökseni harmittaa. Tiedänhän että äiti tarkoittaa vain hyvää, erityisherkkä vaan hermostuu kun tuntuu että tältä vaaditaan liikaa. Ja kyllä, kouluttautuminen on ollut mulle jo valmiiksi melko suuri stressin aihe.


Kävin 4 vuotta lukiossa ja pidin sitten välivuoden. Sitten kävin 2 vuotta amiksessa ja nyt mulla on taas välivuosi. Olen siis yhteiskunnan mukaan "myöhässä" jostain näkymättömästä aikataulusta, jolla meitä painostetaan menemään suoraan koulusta toiseen, kouluttautua korkeasti ja sitten heti työelämään ollaksemme mahdollisimman tuottavia yhteiskunnan jäseniä ja kuluttajia. Mua tää oravanpyörä ei kuitenkaan kiinnosta. Tahdon löytää työn josta nautin (ja nyt entistä enemmän tajuan miten tärkeää mulle on se että työympäristö ei vie voimiani ja että voin elää oman aikatauluni mukaan), mutta teen sen itseäni, en tätä yhteiskuntaa varten. Aion siis tehdä tämän kaiken sellaisella rytmillä, joka musta tuntuu hyvältä.

Tuntuu yllättävän helpottavalta nyt ymmärtää mistä nää mun kaikki ominaisuuteni johtuvat ja se auttaa niiden kanssa elämistä. Ja kun tiedostan että raskaat asiat mun elämässä juontuu samasta asiasta kuin positiiviset, on ne myös helpompi hyväksyä. En luopuisi näistä onnen ja ihmetyksen tunteista mistään hinnasta. Tämä olen minä ja hyväksyn itseni kokonaisuutena. Tällä hetkellä en stressaa niin paljon tulevaisuutta, se näyttää aika valoisalta. Päämääräni ja toiveeni eivät ole aikoihin olleet näin selkeitä. Tiedän etten voi vaatia itseltäni liikaa ja annan itselleni levähdystaukoja ja omaa aikaa.


Tuntuu niin hyvältä tietää mitä elämässään haluaa ja karsia pois energiasyöppöjä turhia juttuja. En mä vieläkään ole varma mihin ammattiin loppujen lopuksi päädyn, mutta tiedän ettei se ole mikään tärkein asia elämässäni joten siitä ei kannata murehtia. Eikä tässä ole mikään kiire minnekkään. Mulla on koko elämäni aikaa kehittää itseäni ja löytää juttuja mitä tahdon tehdä. Välillä on hyvä olla eksyksissä, silloin voi löytää ihan uusia päämääriä. En ole läheskään valmis ihminen vielä ja odotan innolla tästä vielä kasvavani lisää henkisesti. Päämäärät alkaa kuitenkin pikkuhiljaa siintää horisontissa.


Mulla on tosi seesteistä ja hyvä olla tällä hetkellä. Välillä on ahdistuneita päiviä, mutta silloin pitää hyväksyä ne ja muistaa niiden ohimenevyys. Kiitos jos joku jaksoi lukea<3 Rauhaa ja rakkautta.


”En aina jaksa olla myönteinen, mut haluu enää vaikeroidakaan en. Siks laajentaa tajuntaa täytyy avartaa, jotta nään läpi mun kaleidoskoopin kaikki värit maan.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Me ollaan samaa heimoo


Tuomakselle kiitos kuvista. Maailmalle kiitos auringosta.





Kiitos myos maailman mukavimmista tossuista, joiden pehmoisuuteen rakastuin.






lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vino otsis ja blingikorsetti

Tykkään tehdä asioita spontaanisti. Siispä päädyn myös välillä leikkaamaan hiuksiani rumasti. En osaa leikata hiuksia, mutten raaski käydä kampaajalla joten sitten välillä huitaisen hälläväliä asenteella. Nyt päätin kokeilla vinoon leikattua otsatukkaa. Vähän epämääräinenhän tää on, mutta ihan hauska. Onneksi hiukset on uusiutuva luonnonvara.





 Tässä voi taas huvikseen verrata miltä näytän juuri heränneenä ilman meikkiä lauantaiaamuna, vs. laittautuneena lauantai-iltana.













Nyt lähden kuuntelemaan musiikkia. Hyvää viikonloppua kaikille.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Thinking introversion

Tein tällaisen introverttitestin, jonka mukaan olen "mietiskelevä introvertti". Mulla pitäisi siis olla rikas sisäinen maailma ja käytän paljon aikaa sen ja oman itseni tutkiskelemiseen ja näin ollen minulla pitäisi olla hyvä suhde itseni kanssa. Tämä pitää kyllä todellakin paikkaansa ja etenkin viime aikoina olen tutkiskellut ja oppinut ymmärtämään itseäni hurjan paljon paremmin. Yksin reissaaminen antoi tietysti myös mahdollisuuden keskittyä oman itsensä kanssa hengailuun.


Mulla ei ole aina ollut näin hyvä suhde itseeni ja ennen olin hyvin epäitsevarma. Nykyisin mulla kylläkin on suhteellisen terve itsetunto. Osaan nähdä omat vikani, mutta olla itselleni lempeä. Itseään tarkkailemalla oppii ymmärtämään omia käyttäytymismallejaan ja tarpeen mukaan myös muokkaamaan niitä. On kuitenkin tärkeää hyväksyä omat vikansa, sillä kukaan ei ole täydellinen. Välillä on ihan ok olla hukassa. Jokaisessa ihmisessä on kuitenkin potentiaalia kehittyä ihan uskomattomille leveleille. Itse olen ja tulen koko elämäni olemaan matkalla kohti parasta mahdollista versiota itsestäni. Tuntuu hyvältä huomata itsessään kasvua.  Kuulin 23 ikävuoden olevan monelle merkityksellinen kasvun ja aikuistumisen vuosi ja siltä se on itsellä tuntunut. Vielä on paljon kasvettavaa, mutta odotan sitä innolla. Tunnen, että olen löytänyt itseni uudelleen. Ymmärrän taas mikä elämässä on tärkeää ja olen siitä niin kiitollinen.






Näillä aurinkoisilla päivillä on ollut ihan mieletön vaikutus mun mielialaan. Oon niin onnellinen kun ikkunoista tulvii sisään valoa. Toinen asia mikä on selkeästi parantanut kotoiluni laatua on kunnollisten kaiuittimien hankkiminen. Elämäni paras ostos.


 Teetin (kun löysin citydealista halvan lahjakortin) Berliinissä hylätyssä tehdashallissa ottamastani valokuvasta taulun. Home is where you are kertoo mielestäni myös oman itsensä kanssa viihtymisestä. Kotini on missä vain olenkin. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut nauttimaan siitä juuri täällä, vaikka ennen olen usein kärsinyt kaukokaipuusta.