lauantai 6. helmikuuta 2016

Rauhassa kotona

Hämeenlinnaan viime syksynä muuttaminen on tehnyt mulle niin paljon hyvää. Sain viimein katkaistua napanuoran Helsinkiin, jossa olen asunut koko ikäni. Alku uudessa kaupungissa tuntui raikkaalta ja jännittävältä. Insiroiduin aivan uudella tavalla uuden alun ja koulun myötä piirtämään ja luomaan. Nyt olen ehtinyt tottua meininkiin ja Helsinkiin on alkanut olla vähän ikävä takaisin. Pystyn kuitenkin aivan eri tavalla keskittyä täällä koulunkäyntiin ja olen tehnyt myös ihania tuttavuuksia täällä. Jotenkin sitä onnistuu kutsumaan luokseen oikeanlaisia ihmisiä.
 Muutos tekee hyvää, mutta muutoksiin sitoutuminen on myös hyvästä.

Ennen joululomaa alkoi pimeys jo vähän väsyttämään. Loma tuli tarpeeseen ja sen jälkeen pääsimme kämppikseni kanssa muuttamaan uuteen asuntoon aivan koulumme lähelle. Se piristi taas huomattavasti. Vaikka pitempiä koulumatkoja pyöräillessä kuntoni on kohonnut, on etenkin talvisäissä helpotus asua helpon kävelymatkan päässä. Uudelleen järjestäminen toi taas mahdollisuuden rakentaa parempaa ilmapiiriä kotiini.

Olen taitava venyttämään aamuja. Joskus saatan huomata ison osan päivästä vierähtäneen, ilman että olen aloittanut päivän tehtäviä. Silloin olen huomannut, että ahdistumisen sijaan on hyvä hengähtää ja tehdä hetki jotain kivaa, rentouttavaa ja inspiroivaa. Esimerkiksi eräs päivä huomasin tällaisessa olotilassa sytyttää kynttilän ja suitsukkeen ja kuunnella rauhoittavaa hyvän mielen musiikkia. Myös pieni kävely ulkona auttaa tosi paljon ja sen jälkeen voi ryhtyä ihan uusin energioin päivän askareisiin.


Kotona voi olla joskus vaikeaa saada asioita aikaan. Aionkin siis pyhittää kotini rauhapaikakseni ja jättää työt suurimmaksi osaksi koululle. Onnekseni koulullamme voi työskennellä iltayhdeksään asti ja myös lauantaisin. Kirkkaiden valojen ympäröimänä kaukana häiritsevistä kodin mukavuuksista olen viettänyt energisiä iltoja koulutöiden parissa. Tämä järjestely toimii todella hyvin mulla, joka olen pitkään soimannut itseäni siitä etten saa kotona juttuja tehtyä. Mutta on täysin ymmärrettävää että kodin ja työhuoneen vibat ovat aivan erilaiset. Eikö kodin kuulukin olla  paikka rentoutumiselle, ilman minkäänlaista stressiä?
Edellinen asuntoni oli liian hektinen, sillä olin tuonut mukanani liikaa kaiken kirjavaa tavaraa. Ihanatkin esineet alkavat ahdistaa, kun niitä on tungettu liikaa pieneen huoneeseen. Aion puhdistaa jatkossakin kotini auroja karsimalla turhaa tavaraa pois (tavarat kuluttavat energiaa).

 Suosittelen kokeilemaan mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kahviloita, kirjastoja, työ- ja kerhohuoneita tai vaikka kavereiden nurkkia kouluhommien ja muiden mukana kulkevien töiden hoitamiseen, jos tuntuu että kotona ajatus harhautuu tai aloittaminen tuntuu vaikealta. Järjestyksen miettiminen kotona vaikuttaa myös paljon. Itse asetin nyt uudessa kodissani ensimmäistä kertaa työpöytäni ikkunan ääreen. Miksi ihmeessä olen aina pitänyt työpistettä seinää vasten? Todella epäinspiroivaa! Nyt työpöydän ääreen on mukava istahtaa ja siihen hakeutuu huomaamattaan.












tiistai 5. tammikuuta 2016

Lempiasut/Outfits 2015

Viime vuosi oli asujen kannalta tähän mennessä minulta ehkä luovin ja onnistunein. Onnistuin kokoamaan useita asukokonaisuuksia, joissa mulla tuli aivan mahtava olo itsestäni. Siitä voimaannuttavasta fiiliksestä ja luomisprosessin onnistumisen tunteesta tykkään itsensä stailaamisessa. Parhaat asut syntyy kun yhdistelee oman fiiliksen mukaan vaatekappaleita, eikä katso liikaa mallia muilta.



Vuosi oli täynnä: koristeellisuutta ja erilaisten materiaalien ja tyylien yhdistelemistä




 Erilaisia printtejä ja värikkyyttä





 Yksityiskohdilla koristautumista



 Klassisempaa yksinkertaisuutta luomassa vastakohtaa shokkiväritukalle ja tatuoinneille


 Yksinkertaisuutta ja rentoutta



Ja kuvaustyylejä. Tänä vuonna aion tehdä enemmän vaatteita itse ja yrittää muuten löytää vaatteeni käytettyinä ja turvautua luottokappaleisiin joita kaapista jo löytyy.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Uusivuosi merenneitona





Kattolampusta tulee kangasverhoilulla meduusa.










Pidimme Saran kanssa syvämeriteemaiset uudenvuoden juhlat. Oli tosi hauskaa koristella kankailla asuntoa, ommella timantteja ja burleskitasselit kirpparilta vähän aikaa sitten löytämääni sukkahousukankaiseen bodyyn ja ennenkaikkea oli hauskaa vaihtaa vuosi ihanien ystävien kanssa, pelailla ja avata keskiyöllä Jari Sillanpää -skumppapullo, tanssia loppuyö ugbileissä ja miettiä lupauksia ja toiveita tälle vuodelle. Mulla on oikeastaan lähinnä yksi lupaus, päätin tarttua Siivouspäivän haasteeseen. Mutta kirjoitan siitä lisää myöhemmin. Viime vuonna tapahtui isoja juttuja, hienoja mutta lisäksi sain seurata vierestä tragedioita. Sellainen kuuluu kuitenkin elämään, ja täytyy vain hyväksyä. Elämä on ikuista vuoristorataa, mutta vaikeina hetkinä pitää vain pitää kiinni. Kaikki helpottuu aikanaan ja ne huiput on kaiken arvoista.
 Yritän elää jatkossa kestävämpää elämää, aion nauttia elämän kauneudesta ja aion jatkaa kasvamista.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Takkutukka


Päätin sitten spontaanisti yhtäkkiä tehdä sen, mistä oon välillä jonkin aikaa jo haaveillut ja takutin tukkani. Satuin Facebook-kirppiksellä törmäämään ilmoitukseen, kun eräs ihana tyttö myi pitkät hiuksensa polkkatukaksi leikkuun jäljiltä. Hiukset sattuivat olemaan juuri samaa vaaleansinistä sävyä, jota mulla on ollut omissa hiuksissani. Vaivaisella viidellä eurolla sain mahtavat materiaalit pidennyksiin ja huovutusneulalla sain hetkessä jatkot hiuksiini tehtyä. Vielä tarvitsen kuitenkin muutaman jatkeen lisää, mutta olen jo super iloinen näistä pisimmistä kutreista, joita olen ikinä päässäni kantanut. Tuntui myös hyvältä tehdä hiukset itse, mutta hiusmateriaalin puutteessa hankin vielä lisäksi valmiita takkuja hiusten sekaan.





 Kävimme ihanaisen Meerin kanssa tänään kuvailemassa. Oli täydellinen sää: lunta maassa ja kaunis auringonpaiste. Talven harmaissa keleissä on ollut vaikeaa saada hehkeitä henkilökuvia, mutta näissä on tosi ihana valo.



Tuli ihanan freesejä kuvia. Luonnollista väriä kasvoilleni loihdin levittämällä hitusen huulipunaa sormella huulille ja poskille. Silmälasit ovatkin täällä jo vilahtaneet, mutta nekin ovat suht tuore hankinta. Mulla on hieman hajataittoa, joka etenkin koulutöissä häiritsee. Noi lasit on niin kauniit, että oon ihan iloinen niistä. Näitten hiusten kanssa musta tuntuu jotenkin tosi omalta itseltäni. Ruskea väri sopii paremmin mun kasvojen ympärille ja takutettu tukka on kuin vanha ystävä, jonka tapaan pitkästä aikaa.



 Päivät alkavat nyt pitenemään. Valoa!