maanantai 27. heinäkuuta 2015

Anna elämälles mahollisuus vielä viedä


Olen pukeutunut eläinsukkahousuihin (testikappaleisiin, joissa eläimet kiipeilee eri kohdissa jalkojani) ja pyöräillyt multaostoksille, siirtänyt kasveja taas isompiin Kierrätyskeskuksen ruukkuihin, skeitannut makaamaan yksin kalliolle puiden siimekseen, vienyt Helmiä mökille, jossa metsän keskellä ja järven äärellä ja järvessä sisällä ajatukset taas selkenivät ja mietin että tahtoisin asua luonnon helmassa. Mutta kaupunkiinkin oli kiva palata seikkailemaan läpi kesäöiden ystävien kanssa. Keinuimme Nicon kanssa värikkäiden päidemme kera, kuuntelin Milkan runoja Alppipuistossa open mic -tapahtumassa ja kuokin vahingossa Saran kanssa vääriin bileisiin, joissa kiipesimme Bert nimiseen puuhun. Oikeatkin sitten löytyivät meren rannalta. Joskus kun eksyy polulta harhaan, löytää jotain uutta.






















Bertissä roikkui hyviä mietelauseita. "Tee mikä on oikein, ei mikä on helppoa", tätä on tullut tässä muuttamisen edessä ja opiskeluja miettiessä kelattua niiden kannalta ja jubailtua aiheesta. Monesti sitä saattaa vain tehdä mikä on helppoa ja turvallista, mutta tekeekö se onnelliseksi? Unelmiaan ei pidä jättää tavoittelematta pelon vuoksi, tai siksi että niiden saavuttaminen tuntuu vaikealta. Haluan elämältäni enemmän, haluan seurata intohimoani, haluan elää itselleni oikealla tavalla. Välillä voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa, silloin pitää kokeilla ja tunnustella. Ikuisiksi ajoiksi ei kannata jäädä pähkäilemäänkään. Kun vain valitsee polun, se usein saattaa johdattaa meidät jonnekkin aivan muualle minne olimme ajatelleet, mutta silti niin oikeaan paikkaan. Aina eteenpäin.





Se ilta oli maaginen kun me ihasteltiin auringonlaskua Lapinlahdella, leikittiin Robin Hoodia ja tanssittiin rannalla satuvalojen ja musiikin ympäröiminä, mutta poliisi kävi kolmelta lopettamassa juhlat. Ei se haitannut, nukkumaankin oli kiva mennä.

Toisena iltana me seikkailtiin Alppipuistosta (Yona ja Asa huokui siellä rakkautta) läpi Vallilan ja yön Kumpulaan ja kiivettiin aitojen yli pyörimään kosteassa nurmessa. Välillä tuntuu sanoinkuvaamattoman oikealta tehdä jotain luvatonta.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Paperi Teehetki ja Valitusta Valittamisesta

Rakastan kesäsateita ja ukkosia ja toisinaan annan sateen kastella itseni. Rakastan kesän keveyttä, kesäreissuja, järviä, valoa, vapauden tunnetta. Koitan muistaa rakastaa kesää silloinkin kun on viileää ja pilvistä ja harmaata, vähän kuin rakastan Helmiä silloinkin kun se oksentaa karvapalloja sänkyyni.


 Olen kuullut hirveästi valitteluja säästä. Jokaisella on oikeus valittamiseen, en väitä ettenkö ikinä itse sitä tekisi. Talvella taisin valitella paljonkin voimat vievästä pimeydestä, ensi kerralla koitan muistaa olla tekemättä niin. Kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa, silloin ei kannata tehdä niistä itse itselleen vaikeampia. Valittaminen on oma valinta ja sen kautta astuu oman onnellisuutensa tielle. Suomen kesät tiedetään, silti niistä jaksetaan valittaa joka vuosi. Tottakai on helppo harmistua siitä ettei lyhyet kesämme ole täydellisiä, mutta harmaallakin säällä voi rakentaa vaikka kankaista teltan ja pitää bileet ja piristää itse itseään. Tai istua sateella Alppipuiston huvimajassa ja nauraa ihanan urhealle yksin puiston keskellä sateenvarjon alla istuskelevalle miehelle.



Hyvä ruoka piristää synkänkin päivän. Tein yksi päivä hyvän salaatin mm. avokadolla, cashewpähkinöillä ja härkäpapurouheella ja Panu kokkasi meille herkullista tofupestopastaa.



Muutama viikko sitten hakeuduttiin Reetan kanssa sateelta suojaan Mbarin katoksen alle Paperi T:n keikalle. Terassi oli niin täynnä että ainut paikka mihin mahduttiin oli ihan eteen metrin päähän Paprusta. Jännitti tunkea eturiviin, mutta kun takanamme olevia tyttöjä ei haitannut niin päätettiin olla röyhkeitä ja se kannatti.





Kukat ja suitsukkeet piristää niitä päiviä kun sää ei kutsu ulos.


Erilaiset säätilat ovat luonnolle ja kasveille elinehto, se on hyvä muistaa. Parvekkeeni kukoistaa ja etenkin auringonkukat ja tomaatit ovat venähtäneet hullun lailla ja olen saanut myös syödä muutaman itse kasvattamani herneen. Pistin näille multaan ravinnetikkuja, joista ne tuntuvat tykkäävän.




 En ole mikään paras viherpeukalo, mutta onneksi tunnen sellaisia. Kaikki kasvit ei ole menestyneet yhtä hyvin, mutta tekemällä oppii. Kasvattelu on ollut hirmuisen hauskaa ja meditatiivista ja se on niin yksinkertaista aloittaa, kun vaan poimii syömistään vihanneksista ja hedelmistä siemenet talteen ja heittää multaan. Olen myös ostanut siemeniä, mutta tomaatin, paprikan, sitruunan ja chilin pistin alulle syömistäni asioista ja olen istuttanut myös kaupan ruukkubasilikan ja mintun.




Like diamonds in the tights

Puistoiltua on tullut säitä uhmaten, mutta on joukossa ollut myös ihanan aurinkoisia päiviä. Niistä on tärkeetä ottaa kaikki irti.





Viime viikon lopulla luokseni saapui varsinainen kesän piristys kun sain kunnian majoittaa tätä ihanaa neitokaista. Meillä oli jälleen tapahtumarikas ilta, johon kuului sadepuistoilua, meidät Kaikuun maksavia pukumiehiä ja steampunk-baareilua. Oli mahtavaa!


Alise kuvasi.



Söpö sinitukkainen portugalilainen tyttö tahtoi meidän kanssa yhteiskuvan.




Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä.

You might also like

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...