tiistai 3. maaliskuuta 2015

Oona Inkeri Starter Pack / What would you rescue from a burning house

Tartuin nyt vähän viiveellä Meerin antamaan haasteeseen ja keksin oman "aloituspakkaukseni". Tähänhän voisi hypätä vaikka miten syvällisesti mukaan, mutta idea kai on olla lyhyt ja ytimekäs.

Törmäsin myös tällaiseen Burning house -sivustoon, jonne on kasattu tyyppien kuvia siitä mitkä esineet he pelastaisivat palavasta kodistaan ja päätin tehdä myös tästä oman versioni. Sivulla kuvataan tehtävää näin: "If your house was burning, what would you take with you? It's a conflict between what's practical, valuable and sentimental. What you would take reflects your interests, background and priorities." Mielenkiintoista miettiä miten tavara määrittelee meidät.

 Ensin Starter Packini, eli
 Oonamaista on:

* Päällystää koko kehonsa timanteilla ja glitterillä


* Juoda teetä lukemattomia kupillisia päivässä (huom. ja lakata kyntensä aika ronskilla otteella). Teekuppi tulee olla aina käden ulottuvilla ja yleensä niitä unohtuu myös useita kappaleita ympäri asuntoa.


* Olla kissa sylissä ja kissankarvoja jokaisessa vaatekappaleessa.


* Suitsukkeiden polttaminen siinä määrin, että huomaamattani tuoksun kuulemma itsekin niiltä (jonkun herkkänenäisen mielestä ehkä liikaakin).


* Merelliset hiukset, vaihtelee sinisestä vihreään. Hiusteni väri on vuosien saatossa vaihdellut suhteellisen paljon, mutta tämä sinivihreä värimaailma tuntuu omimmalta. Sininen oli ensimmäinen shokkiväri jonka päähäni pistin 13-vuotiaana ja on palannut kutreihini (takutettuinakin) sen jälkeen useita kertoja. Nyt en haluaisi enää rääkätä hiuksiani ja etenkään ihoani myrkyllisillä värinpoistoilla (tosin saa nähdä), mutta siniset latvat tulevat jäämään vielä pitkäksi aikaa.




Sitten asiat jotka keksisin ensimmäisenä pelastaa, jos kotini syttyisi tuleen:


1: KISSA. 




2: Päiväkirjat ja muistivihkot. Näitä tosin löytyy vielä laatikkokaupalla, joten keskittyisin uudempiin. En tiedä tajuaisinko sellaisessa tilanteessakaan ajatella, mutta tuli jälkikäteen mieleen että ulkoinen kovalevy olisi myös aika tärkeä juttu. Siellä on kaikki valokuvani ja myös kirjoittamiani tekstejä.


3: Lapsuuteni tärkein muistoesine on tuo soittorasiakaruselli. 4: Myös tuo kaulakoru ja ehkä pari muutakin korua mahdollisuuden mukaan tarttuisi tunnearvonsa takia mukaan.

Olen etenkin ennen ollut ja edelleenkin suurissa määrin materialistinen ihminen, mutta on ihanaa huomata miten helposti nykyään myös luovun esineistä. Se on vapauttavaa. Ei ole hyvä antaa tavaran omistaa itseään. Huomaan että kaikki mitä haluaisin pelastaa on joko elävä kämppikseni, tai sisältää muistoja. Päiväkirjat on tärkeitä, koska kirjoittaminen auttaa mua kehittämään itseäni ja raapustelen niihin paljon ideoita ja ajatuksia.
En tosin luultavasti osaisi ajatella kovin käytännöllisesti ja pelastaa esimerkiksi passia, joka tuli mieleeni vasta kun selasin tuota sivua ja näin jonkun ottaneen sen mukaan. Elektroniikan perään en myöskään kaipaisi, koska en muodosta siihen suurta tunnesidettä. Kaiken tuollaisen voi hankkia uutena. Muistoja taas ei voi korvata. Pitäisi varmaan laittaa filmikuvatkin sellaiseen paikkaan mistä ne saisi helposti kerättyä kaikki talteen.

Haastan teidätkin miettimään mitkä asiat haluaisitte pelastaa!

lauantai 28. helmikuuta 2015

Koruja seinällä ja sitruuna kodin puhdistusaineena


 Piti nyt vielä laittaa pari kuvaa täydennetystä koruseinästäni, tykkään siitä niin kovasti. Nätit korut toimivat sisustuselementteinäkin. Parilla naulalla saa paljon aikaan!




Olen kaivannut keittiööni kunnon verhoja ja nyt keksin tällaiselle seinäkankaalle uuden tehtävän. Olen alunperin hankkinut kankaan päiväpeitoksi, mutta se olikin turhan kapea sänkyyni. Keittiöön se sopii mielestäni ihan mukavasti.


 
 
 Keittiöön myös liittyen innostuin niin paljon lukiessani että keittiön pinnat voi puhdistaa sitruunalla, että menin heti ostamaan tällaisen tarkoitukseen suunnitellun suihkepullon, jossa on sitruunapuristin sisällä. En sitten pysähtynyt ajattelemaan, että voihan sitä sitruunaa puristaa ihan tavalliseenkin suihkepulloon omin avuin. No jokatapauksessa, olen iloinen että tämä innostaa mut irrottautumaan kemiallisista puhdistusaineista. Sitruunalla on siis desinfioiva, antibakteerinen ja tietty raikastava vaikutus ja tästä lähtien käytän sitä kodissani myrkyllisten ja ympäristölle haitallisten puhdistusaineitten sijaan. Sitruunalla voi pestä astiatkin ja muut kodin pinnat.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kristalliheijastumia, uv-valoja



Löysin pari viikkoa sitten tuommoisen söpön ja ihastuttavan lämpöisän ja mukavan pörrövuorisen neulehupparin UFFista. Myöhemmin samana iltana vedin nopsaa pienet sotamaalit naamaan Hiljan uv-valoteemaisiin illanistujaisiin. Hilja oli panostanut tunnelmaan täysillä. Epäilen etten koskaan kyllästy teemabileisiin.



Eniten olen viime aikoina kaipaillut luonnon valoa ja sitä poimimaan ripustin ikkunaani tuollaisen jostain laatikoistani löytyneen "kristallin". Spektrit ja seinillä tanssivat valopisteet ovat niin kauniita, odotan taas aurinkoisia päiviä että pääsen näkemään niitä. Imen innolla itseeni kaikki ikkunasta tulvivat valonsäteet.




Kävin Torkkelin kuvislukion ja oltuani 4 vuotta suunnattoman taitavien ihmisten ympäröimänä, tunsin itseni masentavan keskinkertaiseksi taiteilijana. En tiedä johtuuko siitä, vai vaan pitkään kestäneestä laiskuudestani/väsymyksestäni, käsistäni lipuvasta ajasta joka ei mitenkään riitä kaikkeen siihen jota haluaisin tehdä, koska tahdon liikaa, vai mistä, mutta en ole lukion jälkeen pahemmin maalannut. Muutaman kerran olen aloittanut jonkin työn, mutta se ei ole näyttänyt siltä mitä halusin tai en ole muuten vain jaksanut tehdä sitä loppuun.
 Indonesiassa kuitenkin osallistuin hieman hippiystävieni maalaukseen jota tehtiin fiilispohjalla yhdessä, ja inspiroiduin ja innostuin pitkästä aikaa maalaamisesta. Piirrän kyllä jatkuvasti kaikkia luonnoksia ja suttuja, mutten ole aikoihin tehnyt mitään isompaa työtä. Nyt olen jokusen kerran piirtänyt ystävieni kanssa, mikä on tosi hauskaa, ja sitten aloitin nyt tällaisen isomman taulun akryylimaaleilla ja pastelliliiduilla.

Itseään ei pidä verrata muihin, eikä tarvitse olla paras tai edes hyvä jotta voi nauttia tekemisestä.


Olen oppinut olemaan miettimättä työn lopputulosta ja teen vain mikä tuntuu hyvältä, suunnittelematta ollenkaan. Tuntuu hyvältä keskittyä vain tekemiseen, väreihin ja muotoihin, koittamatta saavuttaa mitään tiettyä. Prosessi on tärkein. Luominen on meditatiivista ja terapeuttista. Oon tyytyväinen, kun saan aikaan jotakin. Tähänkin voi myöhemmin maalata päälle jotain uutta.



Tuunasin myös vanhaa pantaa. Mulla oli ennestään tämä panta, jossa oli tuo iso ruusu sivulla. Revin sen kuitenkin irti, kun tein hätäisesti hetki sitten peuran sarvia, enkä ehtinyt hankkia niitä varten muuta pantaa. Nyt en kokenut enää tarvitsevani peuran sarvia hetkeen, joten irrotin ne pannasta ja liimasin ruusun takaisin, tällä kertaa keskelle ja pari pienempää sen rinnalle.

Herkkumaitokahvin ainekset.

 En tiiä miten lasagnesta on mahdollista saada edustavaa kuvaa, mutta herkullista se on! Ainekset sisälsivät munakoisoa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa, tomaattikastiketta, mozzarellaa, sitruunaa, basilikaa ja parmesaania.



Olen myös keskittynyt viime aikoina uniini ja alkanut muistaa niitä paljon. Siinä auttaa kun joka aamu keskittyy muistelemaan mistä on uneksinut ja kirjoittaa unia ylös. Unien merkityksiä on myös kiehtova miettiä, vaikka yleisiin unisymboleihin en juurikaan usko. Unien symbolit ovat aina henkilökohtaisia ja niitä jokainen tulkitsee parhaiten itse. Näen hyvin harvoin lucid-unia: unia joissa tiedostaa uneksivansa ja kykenee hallitsemaan tekemisiään. Se on kiehtova taito, jota yritän opetella.


Sain ihania tuliaisia vanhemmiltani Intiasta ja veljeltäni Thaimaasta, nimittäin yrttihammastahnaa! Rakastan sitä! Suomesta olen nyt ostanut tuota Yrtin raikas -tahnaa, joka on kanssa tosi hyvä. Kallista kyllä juu, mutta maksan nykyään mielellään vähän enemmän orgaanisuudesta. Nämä Aasian maitten yrttitahnat on kuitenkin nostalgisuudessaan parhaita. Petyin vähän kun en löytänyt sitä viime reissusta, mutta nyt näistä riittää hetkeksi aikaa.


 Tarpeeseen on viime päivinä tullut myös Intiasta äitini ja isäni tuoma söpössä puisessa "maatuska"-rasiassa oleva tee ja toi minttupalsami, olen nimittäin ollut flunssassa. On tullut vietettyä aikaa kotona ja innostuin ajankulukseni myös naulaamaan seinääni nauloja, joihin lempikoruni ja parilla kukkasella koristelemani peuran sarvi pääsevät esille.




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Asu: ska!


Sara kuvasi mua aurinkoisen kävelylenkkimme lomassa (,kiitos). Asukuvien otto on talvella ollut vaikeaa, mutta nyt alkaa olla jo ihanaa takaisin hiipivän kevään tunnelmaa. Valoa! Tuntuu hyvältä viettää aikaa ulkona kylmettymättä. Takki kuuluu kyllä edelleen pukeutumisvarastooni, mutta aurinko lämmittää niin että hetken tarkenee helposti ilmankin kuvien oton ajan.






keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Takkukaipuu


Mulle iski tässä yhtäkkiä yllättävä ikävä ja himo tällaiseen hiustyyliin, jonka luulin jo jättäneeni kauas taakseni. Täytyy tarkasti harkita pystyisinkö enää sitoutua tähän, tykkään nykyisin kuitenkin vaihdella kampauksia. Aikoinaan kannoin tätä tyyliä 4,5 vuotta. Nyt täytynee kasvatella hiuksia ensin ja punnita plussia ja miinuksia, sillä vaikka takkutukka on periaatteessa tosi helppo kun ei tarvitse juurikaan pestä tai laittaa aamuisin, niin siinä on omat vaikeutensa (se on esim. aika painava uidessa ja kuivuu hitaasti) ja yksipuolisuutensa. Mutta ai kun olisi kiva sellanen valtava keko pään päällä. Mun hiukset on muuten niin ohuet ettei niistä ole muhkeisiin kampauksiin.

Penkkarit ja minä Peppi Pitkätossuna. Locksit sai helposti rautalangan avulla pystyyn.